Questejä vai ei questejä?

Haluaisin avata keskustelun ja pyytää muilta kisaajilta ja tietysti myös järjestäjiltä mielipiteitä ns. questeistä, joita seikkailukisoissa yleensä on jossain muodossa mukana.

Tarkoitus ei ole antaa kritiikkiä tai yrittää neuvoa kisojen järjestäjiä, vaan keskustella siitä, missä muodossa ja mittakaavassa (ajankäyttö, sakot, järjestelyjen vaiva jne.) näitä erilaisia "seikkailullisia" elementtejä olisi syytä olla mukana.

Questejä ovat siis erilaiset laskeutumiset + muut köysikikkailut, mikro/peilikuvasuunnistukset, tikanheitot, kyykät, jousiammunnat, golffaukset, valokuvasuunnistukset jne.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että questejä ei tarvita ollenkaan.
Perustelut:
1) Ilman questejä muodostuisi kilpailusta enemmin pelkästään urheilullisiin ominaisuuksiin (fysiikka + etukäteen tiedossa olevien lajien hallinta) perustuva kisa, ja tuurin (ja älyn) osuus saataisiin minimoitua.
2) Minun mielestäni questit eivät tuo kisoihin mitään urheilullista lisäarvoa, vaan lähinnä ylimääräisen vaivan kisaajille mm. varusteiden kanssa säätämisen muodossa.
3) Questien toteuttaminen täysin tasapuolisesti siten, että jonotukset ja ruuhkat eivät aiheuttaisi kenellekkään tappioita tai aiheetonta hyötyä on todennäköisesti usein hankalaa.
4) Questien toteutus voi olla turvallisuuden kannalta kisojen järjestelyissä hankalimmista päästä ja vaatii suhteettoman paljon ihmisiä ja resursseja järjestäjiltä. (Siis turvallisuus, johon järjestäjät voivat vaikuttaa. Suurimmat riskit ovat todennäköisesti liikenteestä johtuvia.)

Questien poistaminen tietysti söisi seikkailukisoista jonkin verran sitä "seikkailua", mutta olisiko se lajin kannalta huono asia? Mielestäni ei.
Jättaisikö joku kilpailija tulematta, jos questejä ei olisi? Tuskinpa.

Eri asia on sitten se, jos jossain pidemmässä kilpailussa saadaan rataan jotain uusia hienoja elementtejä sisällyttämällä mukaan esim. kiipeilyä tai laskeutumisia. Mutta pääpointti on se, että kyykät ja tikanheitot kuuluu jonnekin muualle, kuin kestävyysurheiluun.

t.Eero Jäppinen

Samaa mieltä näiden tikanheittojen, penkkipunnerrusten, golf-lyöntien yms. osalta. Niiden olemassa olosta en ainakaan itse koe saavani mitään kilpailuintoa parantavaa. Sen sijaan köysilaskeutuminen vaikka järveen, kuten Spring Adventuressa nyt ja X-kaadossa viime vuonna, on mukava lisä kilpailuun. Omien valjaiden käytön salliminen ei käytännössä aiheuta odottelua, eikä itse suorituskaan ratkaise kilpailua suuntaan tai toiseen. Mutta muuten nämä ovat hauskoja suorittaa ja antavat vähemmän kokeneille kilpailijoille elämyksiä.

Toki tuollaisten questien järjestäminen vaatii enemmän henkilökuntaa, jota aina ei ole helppoa saada. Turvallisuusriskikin niissä aina on, mutta jokainen sen tiedostaa ja huolella järjestettynä laskeutuminen järveen on aika turvallista. Mutta sopivissa määrin seikkailulliset questit ovat hauskoja, joten mielestäni niitä ei kaikkia poistaakaan pitäisi.

Itse en ainakaan kannata totaalilopetusta questeille. Seikkailuquestit sopivat lajin luonteeseen, mutta ei tietenkään niin että joka kisassa on aina se perinteinen köydellä laskeutuminen. Itse pidän taktikointimahdollisuudesta ja siitä että välillä pitää käyttää vähän päätäkin. Minulle se on osa lajin suolaa. Toki, taktikoinnit saa minun puolestani piilottaa myös reittikirjaan Leikkitehtävät ovat sitten asia erikseen, niitä ei tarvita jatkuvalla syötöllä ainakaan kilpasarjoissa. Ymmärrän toki että lajin kaiken nähneet huiput kohottaisivat mieluummin kuntoa kuin nysväävät questeissä, mutta me muut harjoittelemme mielellämme seikkailutaitoja myös kisaolosuhteissa.

Toisena kommenttina, mm. No Limittiin liittyen, toivon että naisten kilpasarjan lyhentäminen 4-tuntiseksi ei ole mikään pysyvä käytäntö. Me naisetkin haluamme seikkailla kunnolla ja samalla tavalla rahalle vastinetta kuin miehet ja sekasarja. Mieluummin vaan entistä pitempää kisaa niin saadaan sitten kunnon erojakin. Etenkin jos questejä aiotaan karsia ja lajia viedään kohti suoraviivaista etenemistä.

Minun mielestä kyseessä on kestävyyslaji, jossa fyysisten ominaisuuksien ja lajiosaamisen tulisi määrätä voittaja. Tärketä on, että lajeja pystyy harjoittelemaan etukäteen. Urheilulliset questit ovat ok, mutta petankkia voi heitellä muualla. Ihan kaikkea jojottelua ei seikkailukilpailuihin tarvi seikkailullisuuden nimissä tuoda.
Lyhyiden multisport-kisojen tulisi olla mahdollisimman intensiivisiä eivätkä jonotukset rasteilla ja sana-arvoitusten ratkominen tätä tue. Tuloslaskennan ja järjestelyjen kannalta tämä voi myös olla haastavaa.
Seikkailukilpailuista saadaan seikkailullisia suunnittelemalla ja toteuttamalla kisat maastossa, joka tarjoaa lajiin oikeat puitteet eli ovat sopivan haastavat ja seikkailulliset (millainen seikkailullinen maasto ikinä onkaan). Kolikonheittoquestit eivät mielestäni lisää seikkailukisoissa seikkailun tuntua.

Ville Mäkelä

Mielestäni köysilaskeutuminen kuuluu oleellisena osana kilpailuihin aina kun sen saa järkevästi toteutettua niin ettei siitä koidu suurempia jonotusaikoja kenellekään. Esim kevään 2010 springissä en usko että kukaan joutui jonottamaan paria minuuttia pidempään, pl niitä jotka halusivat päästä reunimmaiseen "kuivaan" köyteen.

Mielestäni myös springin "microsuunnistus" oli varsin onnistunut questi jossa parin sekunnin miettimisellä loppu oli täysin loogista toteutusta. Ehkä lopun peilikuva suunnistus hieman siinä rajoilla, mutta helpossa pihaympäristössä sekin täysin urheilullinen laji kunhan siinäkin hokasi lukea karttaa kääntöpuolelta.

Leimaaminen kisoissa pitää olla EMitillä tapahtuvaa (nykypäivää), missä sääntöjen rikkominen on käytännössä mahdotonta. Ainakin yksi joukkueesta joutuu käymään rastilla. Jatkossa tulevaisuutta on varmaan se että molemmilla kilpailijoilla on emit ranteeseen kiinnitettynä, niin päästään siitäkin sääntörikkomuksesta eroon, mitä harrastetaan varsin paljon kisoissa - kärkijoukkueidenkin osalta.

Kisoissa missä olen toiminut ratamestarina olen joka vuosi helpottanut suunnistustehtäviä jotta suunnistus ei olisi se kisojen ainoa ratkaiseva elementti. Omasta mielestä suunnistus oli x-kaadossa ja springissä sillä tasolla jolla sen kuuluu olla näissä tapahtumissa. X-kaadossa kilpasarjassa lopussa oli hieman vaikeahko suunnistus, loput helppoja. Käytännössä kisoissa on erittäin vaikea menestyä jos toinen pari ei ole hyvä suunnistumaan vaikka toinen olisi maailman paras juoksussa, pyöräilyssä tai melonnassa. Näissä lajeissa taas tämän tason kilpailija ei saa eroa muihin tunnissa kuin 5-10 minuuttia, joka kompensoituu helposti suunnistuksen vuoksi minuuttien tappioksi helposti jo keskitason tallaajalle suunnistuksellisesti vaikealla radalla.

Hyvät joukkueet ovat varmaan sitä mieltä että suurin osa questeista on turhia, mutta käsittääkseni se loppu massa taas suorittaa niitä välipaloja oikein mielellään?

Tässä se homman ydin juuri on, kuten Pete sanoi:
"...käsittääkseni se loppu massa taas suorittaa niitä välipaloja oikein mielellään?"
Suorittaako mielellään?

Voisin kuvitella, että joidenkin muiden kestävyyslajien piiristä näihin seikkailuihin kokeilemaan tulevia potentiaalisia kisaajia nämä kaikki questit ja muut "suuri seikkailu" -tyyppiset hässäkät vain karkottavat pois. Ja tätä edesauttaa vielä se, että se vähäinen medianäkyvyys mitä laji saa, keskittyy suhteettoman paljon juuri näihin pelleilyihin ja questeihin. Lajista jää sellainen käsitys, että eikös siellä ole kaikkea laskeutumista ja uimapatjalla kellumista. Ja tikanheittoa. Sitten vähän juostaan jossain välissä. Laji siis rinnastetaan johonkin pirun tosi-tv kisailuihin.

Ja jonotuksista vielä. Pari minuuttia jonotusta ei ole suorituksen kestoon nähden paljon mitään. Mutta siitä huolimatta jokainen minuutti, johon ei itse voi vaikuttaa, on kestävyysurheilussa liikaa. Esimerkkinä vaikka triathlonin peesaus sakot. Kilpailusuoritus (ironman) kestää paljon kauemmin kuin mikään multisportticupin kisa, ja silti tuollainen lyhytkin sakko tuntuu (kuulemma). Ja jos ajatellaan ihan esim. juoksuvauhdin kautta asiaa, niin jos venaa 2 min jotain köyttä vapautuvaksi, niin esim. 5 km matkalla saa painella 24 sek/km kovempaa, saadakseen ajanmenetyksen kiinni. Se on jo selkeä aivan tasoero juoksuvauhdissa. Siis kuvitteellisessa tilanteessa jossa on 2,5 km juoksua edestakaisin laskeutumispaikalle.

Ehdottomasti pitäisi olla molemmilla emitti, mutta se ei sinänsä kuulu tähän quest-keskusteluun.

Massaa monessakin mielessä edustavana:
Hyvinkin järjestetyt yllätystehtävät toimivat usein kuten safetycar autourheilussa. Suurin kärsijä on eniten kaulaa saanut ja kärjessä kulkeva. Muille odotusajasta muodostuu ylimääräinen huoltotauko, varsinkin jos jonotusaika hyvitetään.
Toimivia yllätystehtäviä ovat olleet fysiikkaa vaativat, esimerkkinä hiekan kanniskelu paikasta toiseen tai lisärastien tähyily vesitornista.
Kilpasarjan ja harrastesarjan lajipainotuksissa voisi tietysti olla eroja. Kilpasarjassa ns. questejä ei tarvitse olla, jos niiden läpivienti ei onnistu tasapuolisesti.
Golfit ja muut vastaavat lajit jättäisin mielelläni eläkepäivieni ratoksi.
Rajallisen älyni tunnun tuhlaavan paikasta toiseen löytämiseen, jonkinlaiset taktiset ajatuskuviot sopivat joskus (harvoin) joukkoon. Muunlaista älyllistä haastetta en kisoihin kaipaa.

Ehdottomasti hienoin quest, jonka olen koskaan suorittanut, oli eilisessä No Limitissä ollut ratajuoksu! Tällaista lisää ja puttailut pois! (jos siis questejä on pakko olla )

[Kiitos kaikesta palautteesta näin järjestäjän (yleensä) puolesta. Aika monelta taholta on kysytty ja udeltu ja kuullostaa todella siltä, että fyysisyyttä lisää ja kikkailua himmeämmin. Itse olen sitä mieltä, että fyysiset questit on ok ja kuuluu mukaan multisporttiin. On pystyttävä toimimaan annetun tehtävän mukaan vaikka takana on jo muutama tunti raikasta ilmaa ja kaverin kettuilua. Ihanne questi voisi olla sellainen joka on fyysinen ja vaatii läpiviemiseen molempia. Ajallisesti saa viedä aikaa 1-15 min, mutta ei saa ratkaista kisaa. Helpoa mietiiä sellainen.. Voisi kuvitella vaikka niin, että haaste / kuntosarjaan laitetaan se köysilaskeutuminen välipalaksi ja kilpasarjat suorittaa samaan aikaan jotain fyysistä questia. Questit todellakin sitovat vähäisiä järjestäjäresursseja joten questia suunnitelllessa on kymmeniä juttuja tullut hylätyksi..
No Limitiin oli suunnitteilla köysillaskeutuminen veteen sekä vaijeriliuku. Köysi jäi pois, koska coastaleering antoi jo makua järvivedestä ja laskeutuminen veteen ei olisi tuonut oikeastaan mitään lisää. Vaijeriliukuun oli katsottuna paikka myös, mutta jätettiin tällä kertaa vielä temppuvarastoon Archipelagoa varten... ja myös jo edellä mainitun järjestäjäresurssien takia. Otan mielelläni, ja varmaan muutkin järjestäjät, vastaan ehdotuksia erilaisista questeista.

Näistä huippumultisporttajien postauksista voi nyt sitten vetää sen johtopäätöksen että kisoissa ei tarvitse mitään questejä fyysisiä lukuunottamatta????

Tähän asti kuitenkin joka vuosi kun palautteita tulee kymmeniä on questeja toivottu lisää. Nyt tähän keskusteluun ei ole pahemmin otettu kantaa kuntoilijoiden tai vähemmän harrastavien osalta. Toivoisi myös heidän mielipiteitään.

Järjestäjänä mulle sopii kyllä mainiosti että questit ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja vieläpä halpoja toteuttaa. Yhden köysilaskeutumisen toteuttaminen kun maksaa helposti 150-400 euroa (palkkiot, kalustonuusinta jne). Myös kaikki suunnittelu aikatauluineen ja lupahakuineen jää pois. Eikä tarvitse kissojen ja koirien kanssa etsiä köysimiehistöä, jotka halvalla suostuvat hommia painamaan usean tunnin. Usein myös tämä miehistö vaihtuu ja heitä joutuu paikan päällä opastamaan lajin saloihin miten homma normaalisti toimii. Käytännössä tämä on taas pois jostain muusta kun aikaa tahtoo mennä helposti tunteja.

Pompitaan sitten vaikka 400m rataa ympäri yhdellä jalalla tms, niin kyllähän se järjestelyjä oleellisesti helpottaa. Kaikenlaiset kanootinkantoosuudet taas nykyään suurentavat vaan eroja parempien ja huonompien joukkuiden välillä kun oman ja vuokrakaluston painoero voi helposti olla 20 kiloa.

Siitä mihin muiden lajien harrastajat ovat multisportista hävinneet on kyllä syynä liian vaikeat suunnistusradat tai maastot. Käytännössä jollet osaa suunnistuu kohtuu hyvin on äärinmäisen vaikeaa menestyä 4-6h kisoissa. Esim. No Limitissä alussa ollut suunnistusosuus olisi ollut jo liian vaikea jos osuus olisi käyty jossain muussa kisan vaiheessa. Nyt heikommat suunnistajat pystyivät hyötymään paremmin osaavista. Mutta tämä oli ilmeisesti osuuden tarkoitus?
Multisportissa oikea vaikeusaste suunnistuksessa on No Limitissä ollut viimeinen citysuunnistus taso.

Eniten mua vituttaa kaikenmaailman "yllätysquestien" teko fillarikengissä, joissa jo ennestään heikot nilkat kärsii joka askeleella (esim suo-oja juoksu räyskälässä viime vuonna). No Limitissä juoksin sukkasiltaan radalla, joten se oli ihan ok.

t.Pete

Toisella foorumilla jonkun sanan jo kirjoitin. Oma tulkintansa on vielä, mikä on quest ja mikä vain yhdenlainen etappi eli mistä tässä threadissa keskustellaan, 1-15min paikalla (tai samaan paikkaan palaten) suoritettavia juttuja kai ensisijaisesti.

Esim. kuvasuunnistus on toiminut hyvin useissa kisoissa, mutta on suunnistustyyli ja yleensä oma etappinsa (vrt viivasuunnistus tai ns autosuunnistus). 2005 Endun Hangosta alkaneen kakkos (?) etapin alussa ollut rakenna osista oma jolla ja purjehdi eka etappi sillä on kyllä ihan kärjessä kaikista seikkailukisapätkistä ikinä - tämä ei sinänsä ole mikään quest. Yllätyksellisyyttä kaipaan ja tiimin yhteispelin testaamista joko questina tai muuten. Sen saa myös jostain normaalietapin suorittamisesta eri tavalla, bike&run tai hajautuminen tai melonta fillarit kanootissa.

Suunnistus on osa lajia joten karttatehtävät mielestäni kuuluvat mukaan. Karttapalapeli (tyyliin X-kaato 2006:n tehtävänä ennen suunnistuksen alkua oli hyvä), 20v vanha maastokartta, peilikuvakartta tai piirrä mallikartasta tyhjälle paperille oma kartta ovat kaikki hyviä eräänlaisia questeja.

Äly-fysiikka ok, esim. X-kaato 2006 penkkipunnerukset kokonaistavoitteella ja halutuilla painolla. Pyörällä taitoradat ovat yleensä olleet ihan ok, vaikkeivat ole niin fyysisiä.

Köysijuttuja kannattaa ottaa jos siihen on todella hyvä paikka ja osuu kisan reitille fiksusti ja löytyy resursseja järjestää. Alussa olivat enemmän wau, siistiä, mutta sitten enemmän hohhoijaa-juttua. Ehkä kuten Pete ehdotti eli voisi olla kuntosarjassa.

Varsin fyysisistä questeista varmaan muistetaan myös X-kaadon 2008 Esport Arenan rullaluistelu. Ratajuoksu muuttuu tylsäksi, jos sitä olisi monessa kisassa peräkkäin.

Oma näkemykseni on, että hyvät questit palvelevat yllätyksellisyydessä ja seikkailullisuudessa testaten samalla tiimin yhteispeliä (väsyneenä) ja niiden suoritus on älyä, lajitaitoa ja fysiikkaa enemmän kuin tuuria.

Toivottavasti muutkin kisaajat osallistuvat keskusteluun.

-Tuomas

Lisää onnistuneita questejä omasta mielestäni:

2009 Archipelago: kanootin raijaus harjun yli. Takuulla fyysinen, tarvitsi takuulla molempia joukkueen jäseniä.

noin 2005 KY city challenge: Siuntionjoen seuraaminen kävellen ja rastien poimiminen milloin miltäkin rannalta. Suomessa vesistönylitykset ovat harvoja maaston tarjoamia luonnollisia haasteita.

noin 2001 Peten järkkäämä seikkailu Raaseporissa (Calliola): Suo-uinti, köysi vieressä apuna.


Hyviä ideoita mutta toteutuksessa parannettavaa:

KY-city challenge 2008 ja Paloheinä nordic fitness cup 2007: Viitoitettu maasto'juoksu' hyvin hankalassa maastossa.

X-kaato 2009: Vanjärven ruovikossa melonta. (rastikoodit karttaan niin joukkueet olis tienneet onko rasti oikea vai ei)


Yhteistä ylläoleville:
Fyysisiä, ja osa reittiä, mutta pakottavat tavanomaista haastavampaan etenemiseen. Eivät vaadi erikoistaitoja vaan enemmän 'mennään yli että heilahtaa' -asennetta.
Sellaisia siis lisää.


Loppuun mainos: Ensi lauantaina 3.7. klo 17 packrafting-treeni Velskolasta Espoosta. Hiiltoadventureen menijät testaamaan patjat!